Sadepäiviä

Suomen kesä pistää taas parastaan, täällä vietellään sadepäivää ja lämpömittari näyttää häthätää +10 astetta. Vielä eilen oli suht lämmintä vaikka satoikin vettä ja päästiin sentään ulkoilemaan. Tänään vettä on tullut taivaan täydeltä joten sisällä on taas kähisty.

Sadepäivälle täytyy tietty keksiä aina tekemistä ja neitonen halusikin aamulla alkaa leipomaan sämpylöitä. Mikäs sen sopivampaa, aikaa saadaan kulumaan ihan mukavasti ja onhan ne tuoreet sämpylät aina niin herkullisia, njams!

Neitokaisen luomuksia

Äidin sadepäivän touhuihin on kuulunut pakastimen sulatusta ja tietysti neulomista. Nyt puikoilla on ollut pikkutöitä, jotka valmistuvat nopeasti. Vaikka kohtahan pitäisi aloittaa villavaatteiden neulominen lapsille. 

 

Kaksi uutta rättiä, sininen uudesta Suuri Käsityölehdestä ja vihreän kukkarätin ohjeen olen löytänyt netin syövereistä. Ohje oli englanniksi, mutta oon hukannu sivun mistä löysin sen. Lankana sinisessä Novitan Luxus cotton ja vihreässä (joka ei kuvassa ees näytä vihreältä..!) Blend bamboota.

Tämän hiippamyssyn ohjeen löysin täältä  ja heitihän sitä oli päästävä kokeilemaan, ja kotoa kun löytyikin vielä tennesseetä. Vähän muokkasin ohjetta että hatusta tuli sopiva Juniorin päähän. Ensihän tein ihan ohjeen mukaan kun arvelin sen sopivan hyvin meidän pienipäiselle poikaselle. Sitten jouduin vähän lisäämään kavennus/lisäys kerroksia, jolloin hatusta tulikin juuri sopiva.

Sitten ihan niin perus sukat kun vain voi. Ulkoiluun, kuten tänään saatiin huomata, kesä on väistynyt ja syksy tekee tuloaan. Ei pieninkään paljain varpain enää tarkene. Lankana Novitan miami.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä apina tuttiketju eilen tein ohjeen mukaan. Kylläpä apinassa oli väkertämistä, mutta söpöhän siitä tuli. Ei lähellekään yhtä hieno kuin esikuvansa, mutta hyvä yritys kuitenkin. Ja pitäähän tämä tutin tyylikkäästi mukana!

Huomattavasti on lyhentynyt aika milloin ehtisi käsitöitä tehdä, kun Juniori oppi ryömimään noin kuukausi sitten. Tällähetkellä tilanne on kaaottinen, poika ryömii (ja puoliksi konttaa) salamannopeudella paikasta toiseen ja SYÖ kaiken mitä käsiinsä saa. Oikeasti. Poikaa ei voi päästää silmistään hetkeksikään!

Ja ei, esikoinen ei ollut samanlainen. Tyttö oppi liikkumaan vasta 9,5kk ikäisenä. Lähti vain yksi aamu konttaamaan, eikä mitään ole pistänyt iällään suuhun, ei kaivellut kukkaruukkuja eikä tyhjentänyt kaappeja. Ei yhtään. Toista on pojan meininki. Sämppää sen minkä ehtii ja karkuun tottakai ryntää kun menee hakemaan pahanteosta. Onneksi meillä ei ole iso talo..

Tässä tihulainen järsimässä äidin ompelukoneen johtoa.

Meneehän tämä ohi? Nopeastikin?